"Lasten äänet saavat kuulua": Lapset ja lapsuuteen liittyvät muistot hautausmaalla

Länsimaissa ihmisten suhde kuolemaan on muuttunut etäiseksi ja erityisesti lapsia suojataan kuolemaan liittyvien asioiden kohtaamiselta. Tutkimuksessa tarkastelemme millainen rooli lapsilla ja lapsuudella on suomalaisten hautausmaita koskevissa muisteluissa. Tutkimusaineisto muodostuu 130 eri ikäisen suomalaisen kirjoituksesta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin tuloksena tunnistimme kolme pääasiallista teemaa, jotka liittyvät lapsuuteen ja hautausmaihin: 1) Lasten tunteet hautausmaalla, 2) lapset sukupolvien ketjussa ja 3) lasten haudat. Hautausmaihin ja lapsuuteen liittyy ihmisten muistoissa voimakkaita pelkoon ja jännitykseen liittyviä tunnemuistoja. Erityisesti kuolemaan liittyvä aikuisten puhumattomuus on aiheuttanut kirjoittajille vaikeita tunteita. Toisenlaiset tunteet liittyvät kirjoituksissa sukupolvien jatkuvuuden ja yhteyden kokemiseen hautausmaalla. Myönteisissä kokemuksissa hautausmaat ja niihin liittyvät rituaalit toimivat elävien ja kuolleiden välisen suhteen sekä perheen keskinäisen yhteyden vahvistajina. Kirjoituksissa lasten hautoja kuvataan erityisinä surun ja muistelun sekä yhteyden rakentamisen paikkoina. Lasten haudoilla hautausmaalla toimimiseen liittyvät normit ja muistelun tavat saavat erilaisia muotoja. Tulokset korostavat hautausmaiden merkitystä muistelun ja tunnekokemusten sekä kuolemaan liittyvien ajatusten käsittelyn ympäristöinä